Laiskuus on pesiytynyt minuun pahanpäiväisesti, kun en ole edes tätä jaksanut päivitellä. Nipsu parka. Puolustuksen sanaksi sanon, että pienen vauvan äidillä ei kyllä ylimääräistä vapaata aikaa ole ja jos on, niin sen käyttää mieluummin lepäämiseen ja ajanviettoon esikoisen kanssa. Tänään Saara on vielä yökyläreissullaan anoppilassa mummun ja paaperon hoivissa ja Henrilläkin on eskarikaveri kylässä, joten kerrankin minulla on aikaa istahtaa koneelle ja päivitellä Nipsun kuulumisia hyvällä omalla tunnolla.
Nipsun elämä on nykyisin aika peruskotikoiran elämää vailla sen suurempia virikkeitä. Eli ei pahemmin tehdä mitään erikoisuuksia, kuten tottiksessa uusien asioiden opettelua. Vanhoja oppeja kertaillaan läheisellä jalkkiskentällä muutaman kerran kuussa. Lenkkien ajankohdat ovat säännöllistyneet, kiitos Saaralla pidettävien rytmien. Aamulenkille lähdetään viimeistään klo 8:30, päivälenkki tehdään klo 17 aikaan ja iltalenkki on klo 21 jälkeen. Ennen Saaraa Nipsun ulkoiluissa ei ollut mitään rutiinia, mentiin kun huvitti, jopa useammin kuin nyt, mutta lenkit olivat lyhyempiä. Nykyisin lenkeistä kaksi on tunnin mittaisia ja yksi sellainen 20min pikalenkki. Minä käyn nykyisin Nipsun kanssa ihan kortteli ja asuinalue lenkkejä, kun ei vaunujen kanssa ole niin mukavaa metsäpoluilla ryttyyttää. Isännän kanssa Nipsu käy aina tunnin lenkin metsässä, mihin liittyy enää hyvin harvoin irti olemista. Nipsu, kun on nykyään niin kovapäinen ja macho, että ottaa hatkat ja oikein hakeutuu toisten koirien luo riitaa aiheuttamaan. Toivonkin, että saisi joku kaunis päivä kunnolla selkäänsä joltain urokselta sekä nartulta. On oikeasti ikävää, että ennen niin sosiaalinen koira on muuttunut oikeaksi kusipääksi. Haastaa urokset tappeluun, astuu narttuja (jopa juoksuttomia ja leikattuja) ja pentuja. Ennen Nipsu oli perusturvallinen koira pentujen kans, nykyisin hyvä, kun jaksaa leikkiä niiden kanssa ja sitten, kun napsahtaa yrittää heti astua. Mikä häpäisy! Etenkin, kun pennut pelästyy. Siispä on parempi, että käymme Nipsun kanssa vain hihnalenkkejä ja mahdollisimman "ei yleiseen koiran ulkoilutusaikaan" voi Nipsua viedä juoksemaan vapaasti metikköön tai pelloille, silloinkin pitää varmistaa, että juoksee "käskyn alla".
Nipsulla on tällä hetkellä vain ystäväni Katin pikkukoirat Gina, Nemo ja Coco, naapurikerrostalon bordeauxindoggi narttu, sekä eräs yli 10v leikattu saluki narttu, joiden kanssa tulee jokseenkin inhimillisesti toimeen. Ehkä olemme itse tämän aiheuttaneet, ei sitä tiedä. Emme me mitään koirankoulutus experttejä olla ja satoja pahoja virheitä ollaan Nipsun koulutuksen/kasvatuksen suhteen tehty.
Eipä tuo koiruus silti onneton tunnu olevan. Samat vinkeet ja kujeet on kotona edelleen. Vieraatkin tulevat vain ja aina häntä katsomaan. Ruoka täytyy ahmia kiposta, etteivät vieraat vain syö sitä. Samoin luut hotkitaan. Vieraiden syliin on päästävä, vaikka väkisin asenteella; minähän olen ihan pikkuinen sylikoira.
Iltaisin tulee sänkyyn viereen pyynnöstä ja jos unohdetaan pyytää seisoo sängyn laidalla ja tuijottaa niin kauan, että varmasti kutsutaan viekkuun. Isännän tullesta töistä tahtoisi hyppiä vasten, mutta kun se on nykyisin kielletty tyytyy istualleen "pomppimaan" likemmäs ja likemmäs. Samalla tarjoaa tassua koko ajan, mikä aina onnistuu osumaan isäntää haaroihin :D
Aamuisin, kun isäntä lähtee töihin, Nipsu kinkeää sänkyyn viereeni ihan ihoon kiinni.
Henrin tullessa eskarista nuolee pojan ihan märäksi ja pyörii ympärillä, kunnes Henri ajaa Nipsun muualle.
Koulutaksin ukot haukkua räkyttää pystyyn, mutta kukapa nyt ei omaa laumaansa vartioisi ;) Joskus naapuritkin saavat tuta kuinka meidän perhettä pitää väistää ja joskus taas samoja naapureita rakastaa niin ylenpalttisesti, että sekoaa vinkuitkuun, jos ei pääse kiehnäämään ja nuolemaan heitä. Sekokoira!
Saarankin on ottanut jo huomaansa. Rakastaa tytön päänahan karstaa niin, että Saaran pää heiluu, kun Nipsu nuolee kikseissään. Toinen, mitä Nipsu rakastaa on nuolla Saaran naaman ja kädet, jos niissä on pulautettua maitoa.
Pari kertaa on hyppinyt tytön yli, nyt Nipsu tuntuu onneksi oppineen, että aina kierretään. Jos Saara itkee pinnasängyssä tai vaunuissa, Nipsu menee heti haistelemaan tyylillä; mikä sillä on hätänä?
Nipsu tulee myös hyvin juttuun ystäväni kaksostyttöjen kanssa, vaikkakin alkuun oli pientä murinaa ja rähinää. Nykyisin ei enää, kun vaan muistan ottaa Nipsun ruoat, veden ja luut sekä lelut takavarikkoon, niin ei pääse vartioimaan mitään.
Nipsulla on myös yksi uusi koiratuttavuus, isännän tädin koira - Serafiina.
Serafiina asustaa ihan anoppilan seinänaapurissa, mutta Nipsu ja Sera eivät silti ole tavanneet kuin muutaman kerran. Toisaalta ihan hyvä, kun ottaa huomioon miten epäsosiaalinen Nipsu on nykyisin.
Minä sain tuossa kuukausi takaperin laihdutus inspiraation ja opettelin fillaroimaan Nipsun kanssa. Käytiinkin aika ahkeraan pyörälenkeillä. Ensimmäinen kerta oli kamalin, kun olin lainannut pikkusiskoni pyörää ja minulle sanottiin siinä olevan jalkajarrut. Lähdin siinä uskossa heti alamäkeen ja voi tsiisus, pyörässä ei ollut kuin käsijarrut ja niistäkin vain toinen toimi osittain. Se oli elämäni kamalin lenkki!!!
Alussa putosikin paino heti 3kg, mutta se on tullut nyt jo takaisin. Minun elimistöni, kun on tottunut normaaliin arjen hyötyliikuntaan ja koiran lenkkeihin, siksi tarvitsen laihtuakseni jotain ylimääräistä ja erilaista liikuntaa. Pyöräily on oiva tapa. Nyt on ollut reilun viikon ilmassa laiskuutta ja se kyllä näkyy ;)
Tässä vielä lopuksi eilen ottamiani kamalia poseyrityksiä Nipsusta...
Tällaiset olivat kuulumiset tältä kertaa. Päivitän taas, kun on aikaa :)
Nipsun elämä on nykyisin aika peruskotikoiran elämää vailla sen suurempia virikkeitä. Eli ei pahemmin tehdä mitään erikoisuuksia, kuten tottiksessa uusien asioiden opettelua. Vanhoja oppeja kertaillaan läheisellä jalkkiskentällä muutaman kerran kuussa. Lenkkien ajankohdat ovat säännöllistyneet, kiitos Saaralla pidettävien rytmien. Aamulenkille lähdetään viimeistään klo 8:30, päivälenkki tehdään klo 17 aikaan ja iltalenkki on klo 21 jälkeen. Ennen Saaraa Nipsun ulkoiluissa ei ollut mitään rutiinia, mentiin kun huvitti, jopa useammin kuin nyt, mutta lenkit olivat lyhyempiä. Nykyisin lenkeistä kaksi on tunnin mittaisia ja yksi sellainen 20min pikalenkki. Minä käyn nykyisin Nipsun kanssa ihan kortteli ja asuinalue lenkkejä, kun ei vaunujen kanssa ole niin mukavaa metsäpoluilla ryttyyttää. Isännän kanssa Nipsu käy aina tunnin lenkin metsässä, mihin liittyy enää hyvin harvoin irti olemista. Nipsu, kun on nykyään niin kovapäinen ja macho, että ottaa hatkat ja oikein hakeutuu toisten koirien luo riitaa aiheuttamaan. Toivonkin, että saisi joku kaunis päivä kunnolla selkäänsä joltain urokselta sekä nartulta. On oikeasti ikävää, että ennen niin sosiaalinen koira on muuttunut oikeaksi kusipääksi. Haastaa urokset tappeluun, astuu narttuja (jopa juoksuttomia ja leikattuja) ja pentuja. Ennen Nipsu oli perusturvallinen koira pentujen kans, nykyisin hyvä, kun jaksaa leikkiä niiden kanssa ja sitten, kun napsahtaa yrittää heti astua. Mikä häpäisy! Etenkin, kun pennut pelästyy. Siispä on parempi, että käymme Nipsun kanssa vain hihnalenkkejä ja mahdollisimman "ei yleiseen koiran ulkoilutusaikaan" voi Nipsua viedä juoksemaan vapaasti metikköön tai pelloille, silloinkin pitää varmistaa, että juoksee "käskyn alla".
Nipsulla on tällä hetkellä vain ystäväni Katin pikkukoirat Gina, Nemo ja Coco, naapurikerrostalon bordeauxindoggi narttu, sekä eräs yli 10v leikattu saluki narttu, joiden kanssa tulee jokseenkin inhimillisesti toimeen. Ehkä olemme itse tämän aiheuttaneet, ei sitä tiedä. Emme me mitään koirankoulutus experttejä olla ja satoja pahoja virheitä ollaan Nipsun koulutuksen/kasvatuksen suhteen tehty.
Eipä tuo koiruus silti onneton tunnu olevan. Samat vinkeet ja kujeet on kotona edelleen. Vieraatkin tulevat vain ja aina häntä katsomaan. Ruoka täytyy ahmia kiposta, etteivät vieraat vain syö sitä. Samoin luut hotkitaan. Vieraiden syliin on päästävä, vaikka väkisin asenteella; minähän olen ihan pikkuinen sylikoira.
Iltaisin tulee sänkyyn viereen pyynnöstä ja jos unohdetaan pyytää seisoo sängyn laidalla ja tuijottaa niin kauan, että varmasti kutsutaan viekkuun. Isännän tullesta töistä tahtoisi hyppiä vasten, mutta kun se on nykyisin kielletty tyytyy istualleen "pomppimaan" likemmäs ja likemmäs. Samalla tarjoaa tassua koko ajan, mikä aina onnistuu osumaan isäntää haaroihin :D
Aamuisin, kun isäntä lähtee töihin, Nipsu kinkeää sänkyyn viereeni ihan ihoon kiinni.
Henrin tullessa eskarista nuolee pojan ihan märäksi ja pyörii ympärillä, kunnes Henri ajaa Nipsun muualle.
Koulutaksin ukot haukkua räkyttää pystyyn, mutta kukapa nyt ei omaa laumaansa vartioisi ;) Joskus naapuritkin saavat tuta kuinka meidän perhettä pitää väistää ja joskus taas samoja naapureita rakastaa niin ylenpalttisesti, että sekoaa vinkuitkuun, jos ei pääse kiehnäämään ja nuolemaan heitä. Sekokoira!
Saarankin on ottanut jo huomaansa. Rakastaa tytön päänahan karstaa niin, että Saaran pää heiluu, kun Nipsu nuolee kikseissään. Toinen, mitä Nipsu rakastaa on nuolla Saaran naaman ja kädet, jos niissä on pulautettua maitoa.
Pari kertaa on hyppinyt tytön yli, nyt Nipsu tuntuu onneksi oppineen, että aina kierretään. Jos Saara itkee pinnasängyssä tai vaunuissa, Nipsu menee heti haistelemaan tyylillä; mikä sillä on hätänä?
Nipsu tulee myös hyvin juttuun ystäväni kaksostyttöjen kanssa, vaikkakin alkuun oli pientä murinaa ja rähinää. Nykyisin ei enää, kun vaan muistan ottaa Nipsun ruoat, veden ja luut sekä lelut takavarikkoon, niin ei pääse vartioimaan mitään.
Nipsulla on myös yksi uusi koiratuttavuus, isännän tädin koira - Serafiina.
Serafiina asustaa ihan anoppilan seinänaapurissa, mutta Nipsu ja Sera eivät silti ole tavanneet kuin muutaman kerran. Toisaalta ihan hyvä, kun ottaa huomioon miten epäsosiaalinen Nipsu on nykyisin.
Minä sain tuossa kuukausi takaperin laihdutus inspiraation ja opettelin fillaroimaan Nipsun kanssa. Käytiinkin aika ahkeraan pyörälenkeillä. Ensimmäinen kerta oli kamalin, kun olin lainannut pikkusiskoni pyörää ja minulle sanottiin siinä olevan jalkajarrut. Lähdin siinä uskossa heti alamäkeen ja voi tsiisus, pyörässä ei ollut kuin käsijarrut ja niistäkin vain toinen toimi osittain. Se oli elämäni kamalin lenkki!!!
Alussa putosikin paino heti 3kg, mutta se on tullut nyt jo takaisin. Minun elimistöni, kun on tottunut normaaliin arjen hyötyliikuntaan ja koiran lenkkeihin, siksi tarvitsen laihtuakseni jotain ylimääräistä ja erilaista liikuntaa. Pyöräily on oiva tapa. Nyt on ollut reilun viikon ilmassa laiskuutta ja se kyllä näkyy ;)
Tässä vielä lopuksi eilen ottamiani kamalia poseyrityksiä Nipsusta...
Tällaiset olivat kuulumiset tältä kertaa. Päivitän taas, kun on aikaa :)
Kommentit