Lupauksistani huolimatta en nykyisin ehdi päivittää tätä niin usein kuin ennen. Johtuneeko siitä, kun Henri jäi päiväkodista kotiin ja valtasi koneen ;)
Kevät oli lyhyt... Lumet ja jäät sulivat nopeasti, tosin ei tuo talvi edes kunnon talvi ollut. Luistelemaankin kerettiin vain muutaman kerran ja hiihtämään ei ollenkaan. Kesä tuli nopeasti vaikka eivät nuo järvet vielä ihan uimalämpöisiä ole. Hellettä on piisannut ja sateita hillitysti.
Nipsu kastoi talviturkkinsa heti, kun pieni sula läntti löytyi Kaukajärven rannasta. Nyt koiruus on uinut jo useampaan otteeseen. Huomaa, että Nipsu on noutaja. Se rakastaa uimista kuin hullu puuroa. Tässä muutamia parhaimpia kuvia...
Liutun uimarannan venerannassa 26.4.2008
Sama paikka eri aika; 2.5.2008
Kaukajärven koiraranta (Haihara) 4.5.2008
Kevään kurakelien aikaan Nipsun lenkkeily jäi pakollisiin päivän kolmeen lenkkiin, kun emme päässeet trimmaajalle kynimään jätkää klaniksi isännän työkiireiden vuoksi. Nyt, kun aurinko on porottanut ja maa kuivunut lenkkeilykin palasi normaaleista uomista hieman vaihtelevammaksi. Olemme tehneet kävelyretkiä Nattarista Annalaan, käyneet Vehmaisten koirapuistossa sosiaalistumassa (tuloksetta...) sekä hioneet tottelevaisuutta kotimme vieressä olevalla jalkapallokentällä. Lisäksi Nipsusta tuli nyt viime viikon maanantaista lähtien jalkkisharkkojen virallinen laidalta seuraaja.
Henri aloitti FC Kangasalan kyläsarjan naperojaliksen, harkat ovat joka viikko maanantaisin ja keskiviikkoisin. Nipsu saa kulkea mukana sosiaalistumassa. Tavoitteena olisi, että oppisi olemaan hinkumatta ohikulkevien ihmisten luo. Kaupan edessähän jätkä osaa jo olla aloillaan ja kiinnittämättä ohikulkeviin ihmisiin ja koiriin turhaa huomiota. Eri asia jos aivan tahallaan tyrkyttävät itseään Nipsulle...
Viime keskiviikkona meillä oli asiaa Kangasalan kirkolle. Kiireisen aamun vuoksi otin Nipsun ihan extempore mukaan. Bussimatka meni hyvin, sillä Nipsu on tottunut pennusta pitäen niissä kulkemaan. Kirkolla Nipsu ei sitten ollut koskaan käynytkään. Jessus mikä koohotus jätkällä oli päällä. Oli työn ja tuskan takana hallita ja hillitä Nipsua. Se olisi ruikkinut joka paikkaan ilman jatkuvaa kieltämistä. Liikenne oli myös iso ongelma; kirkolla tuo auto ym. liikenne on vilkkaampaa kuin meillä Suoramalla. Nipsulla oli työtä suojateille käskystä pysähtymisessä. Kahvilassa käydessämme odotti kuitenkin normaaliin tapaansa kiltisti paikallaan. Kotiin palattuamme nukkuikin 3tuntia putkeen. Päikkäreiden jälkeen oli edessä kuitenkin lähtö jalkkisharkkoja seuraamaan. Oli koiralla rankka keskiviikko.
Tänään äitienpäivänä heräsimme järkyttävään "käryyn"... Nipsu oli ripuloinut parvekkeen oven eteen ja astunut siihen. Sen jälkeen tullut viereeni ja nuollut tassunsa puhtaaksi tosin sotki samalla sängynkin... Minun äitienpäiväni alkoi hyvin onnistuneesti; siivoamalla. Isäntä vei Nipsun ulos, missä koiruusparan ripulointi oli jatkunut 5metrin välein. Sillä välin minä heitin parvekkeen kynnysmaton roskiin, jynssäsin vitriinikaapin seinän, patterin ja lattian sekä heitin pesuun eilen vaihdetut petivaatteet. Henri oli pettynyt, kun ei saanut Nipsun ripuloinnin takia herättää minua. Toivotaan, että ensi äitienpäivä on parempi :) Sain Henriltä itsetehdyn avaimenperän lahjaksi; mitä muuta olisin voinut toivoakaan. Lisäksi Henri oli tehnyt kauniin kukkakortin.
Siivoustohinan jälkeen suuntasimme Annalaan viemään anopille äitienpäivälahjaa. Nipsu jäi anoppilan takapihalle ja vietti minunkin äitini luona aikansa takapihalla. Kuka nyt ripuloivaa koiraa sisälle haluaisi... Toivotaan nyt kuitenkin, että tauti hellittäisi pian. Nipsu on niin surkean näköinen, että sääliksi käy...
Mutta näiden tarinoiden jälkeen heippa kaikille...
Seuraavat päivitykset tulevat, kunhan Iina ja Sandra kutsuvat meidät kylään.
Kevät oli lyhyt... Lumet ja jäät sulivat nopeasti, tosin ei tuo talvi edes kunnon talvi ollut. Luistelemaankin kerettiin vain muutaman kerran ja hiihtämään ei ollenkaan. Kesä tuli nopeasti vaikka eivät nuo järvet vielä ihan uimalämpöisiä ole. Hellettä on piisannut ja sateita hillitysti.
Nipsu kastoi talviturkkinsa heti, kun pieni sula läntti löytyi Kaukajärven rannasta. Nyt koiruus on uinut jo useampaan otteeseen. Huomaa, että Nipsu on noutaja. Se rakastaa uimista kuin hullu puuroa. Tässä muutamia parhaimpia kuvia...
Liutun uimarannan venerannassa 26.4.2008
Sama paikka eri aika; 2.5.2008
Kaukajärven koiraranta (Haihara) 4.5.2008
Kevään kurakelien aikaan Nipsun lenkkeily jäi pakollisiin päivän kolmeen lenkkiin, kun emme päässeet trimmaajalle kynimään jätkää klaniksi isännän työkiireiden vuoksi. Nyt, kun aurinko on porottanut ja maa kuivunut lenkkeilykin palasi normaaleista uomista hieman vaihtelevammaksi. Olemme tehneet kävelyretkiä Nattarista Annalaan, käyneet Vehmaisten koirapuistossa sosiaalistumassa (tuloksetta...) sekä hioneet tottelevaisuutta kotimme vieressä olevalla jalkapallokentällä. Lisäksi Nipsusta tuli nyt viime viikon maanantaista lähtien jalkkisharkkojen virallinen laidalta seuraaja.
Henri aloitti FC Kangasalan kyläsarjan naperojaliksen, harkat ovat joka viikko maanantaisin ja keskiviikkoisin. Nipsu saa kulkea mukana sosiaalistumassa. Tavoitteena olisi, että oppisi olemaan hinkumatta ohikulkevien ihmisten luo. Kaupan edessähän jätkä osaa jo olla aloillaan ja kiinnittämättä ohikulkeviin ihmisiin ja koiriin turhaa huomiota. Eri asia jos aivan tahallaan tyrkyttävät itseään Nipsulle...
Viime keskiviikkona meillä oli asiaa Kangasalan kirkolle. Kiireisen aamun vuoksi otin Nipsun ihan extempore mukaan. Bussimatka meni hyvin, sillä Nipsu on tottunut pennusta pitäen niissä kulkemaan. Kirkolla Nipsu ei sitten ollut koskaan käynytkään. Jessus mikä koohotus jätkällä oli päällä. Oli työn ja tuskan takana hallita ja hillitä Nipsua. Se olisi ruikkinut joka paikkaan ilman jatkuvaa kieltämistä. Liikenne oli myös iso ongelma; kirkolla tuo auto ym. liikenne on vilkkaampaa kuin meillä Suoramalla. Nipsulla oli työtä suojateille käskystä pysähtymisessä. Kahvilassa käydessämme odotti kuitenkin normaaliin tapaansa kiltisti paikallaan. Kotiin palattuamme nukkuikin 3tuntia putkeen. Päikkäreiden jälkeen oli edessä kuitenkin lähtö jalkkisharkkoja seuraamaan. Oli koiralla rankka keskiviikko.
Tänään äitienpäivänä heräsimme järkyttävään "käryyn"... Nipsu oli ripuloinut parvekkeen oven eteen ja astunut siihen. Sen jälkeen tullut viereeni ja nuollut tassunsa puhtaaksi tosin sotki samalla sängynkin... Minun äitienpäiväni alkoi hyvin onnistuneesti; siivoamalla. Isäntä vei Nipsun ulos, missä koiruusparan ripulointi oli jatkunut 5metrin välein. Sillä välin minä heitin parvekkeen kynnysmaton roskiin, jynssäsin vitriinikaapin seinän, patterin ja lattian sekä heitin pesuun eilen vaihdetut petivaatteet. Henri oli pettynyt, kun ei saanut Nipsun ripuloinnin takia herättää minua. Toivotaan, että ensi äitienpäivä on parempi :) Sain Henriltä itsetehdyn avaimenperän lahjaksi; mitä muuta olisin voinut toivoakaan. Lisäksi Henri oli tehnyt kauniin kukkakortin.
Siivoustohinan jälkeen suuntasimme Annalaan viemään anopille äitienpäivälahjaa. Nipsu jäi anoppilan takapihalle ja vietti minunkin äitini luona aikansa takapihalla. Kuka nyt ripuloivaa koiraa sisälle haluaisi... Toivotaan nyt kuitenkin, että tauti hellittäisi pian. Nipsu on niin surkean näköinen, että sääliksi käy...
Mutta näiden tarinoiden jälkeen heippa kaikille...
Seuraavat päivitykset tulevat, kunhan Iina ja Sandra kutsuvat meidät kylään.
Terkkuja kaikille :)
Kommentit