Henri on tässä puolen vuoden ajan haaveillut omasta pikkukoirasta, mikä nyt ei ensinnäkään vauvan tulon kannalta ole sopiva hetki saati sen takia, kun Henrilläkin on ikää vasta 5v. Ehkä sitten, kun koulu alkaa...
No onneksemme ystävällämme on kolme pikkukoiraa, joita saamme lainailla.
Viime maanantaina meille saapui hoitoon vakilainakoiramme Nemo. Nemo tuli meille lennossa ;) Oli kiirus anoppilaan eikä "kodin" vaihto tapahtunut normaalien kaavojen tapaan. Yleensä Nemo tuodaan sisälle, hetki hölpötellään ja sitten Nemo jää, kun Kati lähtee. Tällä kertaa Nemo vaihtoikin suoraan autosta toiseen ja voi jessus mitä piippausta matka anoppilaan oli. Kamala 15min autossa, kun sylissä pyöri 10kg painava piippikone.
Anoppilassa tilanne rauhoittui ja Nemo kipitti jaloissani, etten vaan katoa minnekään. Iltalenkki samoiltiin Annalan metsissä.
Lenkkiseuraksi saatiin isännän kaksossiskot.
Lenkkimaasto oli sen verran rankka, että uuvutti lenkkiseuralaisemme alta puolen tunnin. Päivällä oli satanut lunta sen verran, että se oli peittänyt tallatut polut metsistä. Niimpä jouduimme tarpomaan umpihangessa kaatuillen ja kompastellen.
Yöksi palattiin kotiin Kangasalle.
Ensimmäinen yö oli katastrofaalinen :D Nipsu ja Nemo saivat tehopiikkejä. Kynnet rapisi lattialla pienten murahdusten lomassa. Ei muuta kuin Nemo häkkiin, muuten olisi saanut heittää yöunille hyvästit. Nemo viettikin kaikkiaan kolme yötä häkissä ja viesti taisi mennä perille, sillä loput yönsä nukkui sängyssämme Nipsua kiusaamatta.
Tiistaina, torstaina ja perjantaina meitä kävi ilahduttamassa parin tunnin ajan ystäväni lapset 5v ja 11kk. Nemoa nämä lapset eivät ilahduttaneet, etenkään 11kk ikäinen poika. Ilmeisesti konttaava ja tukia pitkin kulkeva ihmislapsen alku oli liian järkkyä Nemolle, sillä Nemo vain irvisteli ja murisi. Lapsen turvallisuuden kannalta Nemo suljettiin häkkiin.
Lauantaina piipahdimme koirapuistossa. Siellä oli yllättävän paljon porukkaa; iso urossakemanni, sakemannin pentu, pinserin- ja lapinporokoiranarttu. Uroksen takia Nipsu ja Nemo olivat remmissä siihen asti, kun uros omistajineen poistui.
Nemo pääsi ensimmäiseksi vapaaksi, mutta joutui sitäkin nopeammin takaisin narunpäähän takaisin, kun aloitti rähjäämisen nartuille. Ilmiselvää pelkorähjäämistä. Sitten oli Nipsun vuoro päästä vapaaksi. Nipsu osasi leikkiä tyttöjen kanssa kotvan nätisti, kunnes päätti alkaa astua lapinporokoiranarttua. Nipsu totteli isäntää sen verran hyvin, että lopetti idioottitouhunsa, mutta nartut omistajineen lähtivät silti koirapuistosta. Nemon kannalta onni, sillä se pääsi vapaaksi ja sai riekkua Nipsun kanssa.
Tässä kuvia pojista koirapuistossa:
Nemo on pieni loisteputki kuvattaessa... mikä lie syynä?
Sunnuntaina Nemo haettiin kotiin. Ikävä on jo kova. Henri sanoikin, että seuraavan kerran Nemon on oltava hoidossa 7 yötä!
No onneksemme ystävällämme on kolme pikkukoiraa, joita saamme lainailla.
Viime maanantaina meille saapui hoitoon vakilainakoiramme Nemo. Nemo tuli meille lennossa ;) Oli kiirus anoppilaan eikä "kodin" vaihto tapahtunut normaalien kaavojen tapaan. Yleensä Nemo tuodaan sisälle, hetki hölpötellään ja sitten Nemo jää, kun Kati lähtee. Tällä kertaa Nemo vaihtoikin suoraan autosta toiseen ja voi jessus mitä piippausta matka anoppilaan oli. Kamala 15min autossa, kun sylissä pyöri 10kg painava piippikone.
Anoppilassa tilanne rauhoittui ja Nemo kipitti jaloissani, etten vaan katoa minnekään. Iltalenkki samoiltiin Annalan metsissä.
Lenkkiseuraksi saatiin isännän kaksossiskot.
Lenkkimaasto oli sen verran rankka, että uuvutti lenkkiseuralaisemme alta puolen tunnin. Päivällä oli satanut lunta sen verran, että se oli peittänyt tallatut polut metsistä. Niimpä jouduimme tarpomaan umpihangessa kaatuillen ja kompastellen.
Yöksi palattiin kotiin Kangasalle.
Ensimmäinen yö oli katastrofaalinen :D Nipsu ja Nemo saivat tehopiikkejä. Kynnet rapisi lattialla pienten murahdusten lomassa. Ei muuta kuin Nemo häkkiin, muuten olisi saanut heittää yöunille hyvästit. Nemo viettikin kaikkiaan kolme yötä häkissä ja viesti taisi mennä perille, sillä loput yönsä nukkui sängyssämme Nipsua kiusaamatta.
Tiistaina, torstaina ja perjantaina meitä kävi ilahduttamassa parin tunnin ajan ystäväni lapset 5v ja 11kk. Nemoa nämä lapset eivät ilahduttaneet, etenkään 11kk ikäinen poika. Ilmeisesti konttaava ja tukia pitkin kulkeva ihmislapsen alku oli liian järkkyä Nemolle, sillä Nemo vain irvisteli ja murisi. Lapsen turvallisuuden kannalta Nemo suljettiin häkkiin.
Lauantaina piipahdimme koirapuistossa. Siellä oli yllättävän paljon porukkaa; iso urossakemanni, sakemannin pentu, pinserin- ja lapinporokoiranarttu. Uroksen takia Nipsu ja Nemo olivat remmissä siihen asti, kun uros omistajineen poistui.
Nemo pääsi ensimmäiseksi vapaaksi, mutta joutui sitäkin nopeammin takaisin narunpäähän takaisin, kun aloitti rähjäämisen nartuille. Ilmiselvää pelkorähjäämistä. Sitten oli Nipsun vuoro päästä vapaaksi. Nipsu osasi leikkiä tyttöjen kanssa kotvan nätisti, kunnes päätti alkaa astua lapinporokoiranarttua. Nipsu totteli isäntää sen verran hyvin, että lopetti idioottitouhunsa, mutta nartut omistajineen lähtivät silti koirapuistosta. Nemon kannalta onni, sillä se pääsi vapaaksi ja sai riekkua Nipsun kanssa.
Tässä kuvia pojista koirapuistossa:
Nemo on pieni loisteputki kuvattaessa... mikä lie syynä?
Sunnuntaina Nemo haettiin kotiin. Ikävä on jo kova. Henri sanoikin, että seuraavan kerran Nemon on oltava hoidossa 7 yötä!
Kommentit