Uusi vuosi alkoi hyvin, mutta viime vuoden viimeinen kuukausi oli tapahtuma rikas :D
Ensin Nipsun ihoss huomattiin hotspot, sitten trimmattiin klaniksi, kolmanneksi koiruus karkaa ja nyt uuden vuoden aattona saadaan varmuus paukkuarkuudesta...
Ensimmäiseksi tuosta karkaamisesta, koska kahdesta ensimmäisestä olen jo kertonut. Viime sunnuntaina isäntä vei Nipsu pururadalle aamulenkille. Siellä on sellainen rotko, missä monet ulkoiluttavat koiriansa vapaana, koska on niin erillään pururadasta eikä täten häiritse lenkkeilijöitä. No isäntä antoi siellä Nipsulle laatuaikaa heittelemällä keppejä ja palloa. Kaikesta hauskasta huolimatta meidän tanopää ottaa hatkat ja katoaa. Minä nukun autuaana kotona, kunnes herään puhelinsoittoon. Isäntä selittää Nipsun karanneen. Hän on kuulemma huudellut koiraa jo 20min ja kävellyt karkaamispaikan ja karkaamissuunnan väliä tuloksetta. Isäntä vaatii minua nousemaan ylös ja lähtemään metsään. No minä tapani mukaan nousen hitaasti ylös osittain siksi etten jaksa uskoa Nipsun tehneen mokomaa temppua. Soitan isännälle ja kyselen joko koira on palannut takaisin. Isäntä suuttuu ja sanoo ettei koira ole palannut. Isäntä on kävelemässä kotiinpäin ja sanoo, että meiltä päin kuuluu koiran haukkumista ja ulvontaa. Lopetan puhelun ja katson ikkunoista ulos. Siellähän se meidän Nipsu jolkottaa tiellä. Nipsu oli tullut "ei niin mukavan" omakotitalonaapurin pihasta, missä oli ärsyttänyt kyseisen ihmisen oman sakemannin ja collien räyhäämään. Onneksi aita oli välissä. Juoksen yöpuku päällä pihaan ja huudan Nipsua. Tämä Tanopää ottaa uudelleen hatkat. Palaan sisälle pukemaan ja päätän mennä ulos etsimään ja läksyttämään koiran. Vilkaisen kuitenkin ensin ikkunasta ja nyt koira istuu pihassa. Juoksen äkkiä ulos ja karjaisen koiran sisälle. Ilmeisesti Nipsu älysi äänestäni, että nyt ei leikitä ja jolkotti nöyränä sisälle. Oli sitten viimeinen kerta, kun meidän koiruus saa olla vapaana!
Uuden vuoden aatto puolestaan sujui oletetusti. Nipsu säikkyi ilotulitteista lähteviä ääniä ja valoja. Oireina olivat levottomuus; seurasi koko ajan kantapäillä, ei uskaltanut tehdä ulkona tarpeita, vaikka silloin ei edes paukahdellut niin paljoa, makupalat ym. ei maistuneet, vinkui, haukkui meidän käydessä parvekkeelle, liekö jotain varoitus haukkua, kinkesi viereen tai jalkoihin ja klassisena oireena oli läähätys. Hauskinta meidän ihmisten mielestä oli Nipsun pään ja silmien liikehdintä :D Mitä kovempi paukahdus niin sitä enemmän pää kääntyili ja silmät pullotti päästä. Mennessämme parvekkeelle olisi halunnut mukaan, mutta kun paukahti teki aina äkkikäännöksen ja luikki makuuhuoneeseen piiloon. Häntä oli koko illan ajan alhaalla. Onneksi ihmiset lopettivat klo 01:00 jälkeen paukuttelun ja Nipsu pääsi kunnon lenkille.
Tänään Nipsu on ollut ihan normaali. Onni sinänsä, sillä joillain paukkuaroilla koirilla saattaa mennä mahakin sekaisin. Onneksi ei Nipsulla :)
Tässä tämänkertaiset jutut.
-Katja-
Ensin Nipsun ihoss huomattiin hotspot, sitten trimmattiin klaniksi, kolmanneksi koiruus karkaa ja nyt uuden vuoden aattona saadaan varmuus paukkuarkuudesta...
Ensimmäiseksi tuosta karkaamisesta, koska kahdesta ensimmäisestä olen jo kertonut. Viime sunnuntaina isäntä vei Nipsu pururadalle aamulenkille. Siellä on sellainen rotko, missä monet ulkoiluttavat koiriansa vapaana, koska on niin erillään pururadasta eikä täten häiritse lenkkeilijöitä. No isäntä antoi siellä Nipsulle laatuaikaa heittelemällä keppejä ja palloa. Kaikesta hauskasta huolimatta meidän tanopää ottaa hatkat ja katoaa. Minä nukun autuaana kotona, kunnes herään puhelinsoittoon. Isäntä selittää Nipsun karanneen. Hän on kuulemma huudellut koiraa jo 20min ja kävellyt karkaamispaikan ja karkaamissuunnan väliä tuloksetta. Isäntä vaatii minua nousemaan ylös ja lähtemään metsään. No minä tapani mukaan nousen hitaasti ylös osittain siksi etten jaksa uskoa Nipsun tehneen mokomaa temppua. Soitan isännälle ja kyselen joko koira on palannut takaisin. Isäntä suuttuu ja sanoo ettei koira ole palannut. Isäntä on kävelemässä kotiinpäin ja sanoo, että meiltä päin kuuluu koiran haukkumista ja ulvontaa. Lopetan puhelun ja katson ikkunoista ulos. Siellähän se meidän Nipsu jolkottaa tiellä. Nipsu oli tullut "ei niin mukavan" omakotitalonaapurin pihasta, missä oli ärsyttänyt kyseisen ihmisen oman sakemannin ja collien räyhäämään. Onneksi aita oli välissä. Juoksen yöpuku päällä pihaan ja huudan Nipsua. Tämä Tanopää ottaa uudelleen hatkat. Palaan sisälle pukemaan ja päätän mennä ulos etsimään ja läksyttämään koiran. Vilkaisen kuitenkin ensin ikkunasta ja nyt koira istuu pihassa. Juoksen äkkiä ulos ja karjaisen koiran sisälle. Ilmeisesti Nipsu älysi äänestäni, että nyt ei leikitä ja jolkotti nöyränä sisälle. Oli sitten viimeinen kerta, kun meidän koiruus saa olla vapaana!
Uuden vuoden aatto puolestaan sujui oletetusti. Nipsu säikkyi ilotulitteista lähteviä ääniä ja valoja. Oireina olivat levottomuus; seurasi koko ajan kantapäillä, ei uskaltanut tehdä ulkona tarpeita, vaikka silloin ei edes paukahdellut niin paljoa, makupalat ym. ei maistuneet, vinkui, haukkui meidän käydessä parvekkeelle, liekö jotain varoitus haukkua, kinkesi viereen tai jalkoihin ja klassisena oireena oli läähätys. Hauskinta meidän ihmisten mielestä oli Nipsun pään ja silmien liikehdintä :D Mitä kovempi paukahdus niin sitä enemmän pää kääntyili ja silmät pullotti päästä. Mennessämme parvekkeelle olisi halunnut mukaan, mutta kun paukahti teki aina äkkikäännöksen ja luikki makuuhuoneeseen piiloon. Häntä oli koko illan ajan alhaalla. Onneksi ihmiset lopettivat klo 01:00 jälkeen paukuttelun ja Nipsu pääsi kunnon lenkille.
Tänään Nipsu on ollut ihan normaali. Onni sinänsä, sillä joillain paukkuaroilla koirilla saattaa mennä mahakin sekaisin. Onneksi ei Nipsulla :)
Tässä tämänkertaiset jutut.
-Katja-
Kommentit