Viime viikkoina ilma on kylmennyt selkeästi ja kylmä pohjoistuuli vieraillut pudottaen suuren osan lehdistä. Sadekin on ollut kylmää, eikä enää kesän lämmittämää. Illat on pimenneet ja pimeys tulee muutenkin jo aikaisemmin.
Toissa yönä satoi ensilumi. Autojen päällä oli liki 5cm korkea lumivaippa. Lumi oli kosteaa, koska ilma oli kuitenkin liian leuto pitääkseen sen kylmänä. Maassa lunta olikin ihan ohuelti, kun maa oli vielä niin lämmin kesän jäljiltä. Puiden oksilta märkä, raskas lumi putoili alas pieninä kasoina. Tämä ensilumi ei ollut tullut jäädäkseen vaan oli pikainen ensikosketus talveen. Viime syksynä ensilunta tuli roippeesti, niin että se oli yli pariviikkoa maassa ja sitä oli ihan kinoksittain.
Vaikka aurinko porotti eilen päivällä, silti lumi ei sulanut samantien. Varjoisten paikkojen lumi pysyi ja aurinkoisten suli kokonaan tai väheni. Silti tänäänkin ollut paikoitellen lunta. Tosin eilisen sulaneen lumen jälkeen tietyt tiet ovat jäätyneet. Ensi viikolle on kuitenkin luvattu lämmintä yli 10 astetta.
Isäntä herätti eilen aamulla, "nyt on satanut lunta. Nouse ylös." Kokosin itseni pystyyn ja herättelin Henrin. Poika oli tohkeissaan, kun vihdoinkin kauan odotettu lumi oli satanut. Tiesin, että lumi tulee sulamaan pois, joten pienentääkseni pojan pettymystä, kerroin ja selitin tämän olevan ensilumi, joka lähtee pois ennen oikeaa lunta. Nipsu ei ymmärtänyt lainkaan meidän hössötystä. Nipsu tuijotti vain, kuten aina, kun haluaa päästä ulos.
Kaivelin talvivaatteet ja -kengät kaapeista käytyäni ensin parvekkeella kokeilemassa, kuinka kylmää ulkona loppujen lopuksi oli.
Ulos päästyä Nipsukin havahtui ja älysi, että lunta oli tullut. Nipsu tunki kuonoa lumen alle, loikki ja maisteli lunta. Henri puolestaan hidasteli matkaa päiväkotiin tekemällä joka käänteessä lumipalloja.
Vietyäni Henrin päikkyyn palasin Nipsun kanssa metsän kautta kotiin. Annoin Nipsun juosta vapaana. Voi sitä iloa ja riemua. Nipsu juoksi ja loikki lumi pöllyten. Puista putoili märkiä lumikasoja Nipsun niskaan tämän juoksennellessa puiden seassa. Ravistus vain ja meno jatkui. Kotiin päästyä Nipsu oli aivan läkähtynyt vaikka olimme menneet ns.oikoreittiä.
Iltapäivällä lähtiessämme Henriä hakemaan, nappasin kameran mukaani. Aurinko paistoi, lumi kimalsi kosteudestaan huolimatta. Muutenkin ulkona oli niin kaunista. Aloin kaivata jo kovia kirpeitä paukkupakkasia, kuinka ihanaa silloin olisi kävellä koiran kanssa lumen narskuessa kenkien alla. Vaikka kyllä tähän kylmään kestää vielä tottua. Sen verta hyytävää tällainen nollakelikin jo on.
Päätin mennä Henrin päikylle metsän kautta. Siellä saisin parhaat kuvat. Nipsu parka joutui poseeraamaan vastoin tahtoaan.
Päikylle päästessämme pihassa oli lasten tekemä lumiukko. Voi kauhistuksen kanahäkki! Nipsu murisi ja hyökki. Lumiukko oli hyvin pelottava. Nipsu oli näemmä unohtanut nähneensä jo viime talvena lumiukkoja. Kävelin reippaasti lumiukon luo. Kosketin sitä enkä sanonut sanaakaan. Nipsu seurasi touhuani ja uskaltautui lopulta haistelemaan lumiukkoa. Lopulta Nipsun oli todettava, että lumiukko oli täysin vaaraton.
Haettuani Henrin, palasimme kotiin myös metsän kautta. Otin pojista yhteiskuvia. Pitäähän sitä koirasta ja sen omistajasta olla ensilumi kuvia :)
Yhdessä vaiheessa Nipsu yritti vielä ottaa mukaansa kaatuneen puun...
...olisi varmaan kotiin asti raahannut...
Sääli, että lumi sulaa pois. Toivottavasti pysyvä lumi tulee pian eikä vasta joulun jälkeen kuten viime vuosina on ollut...
Talvisia haukahduksia Nipsulta <3
Toissa yönä satoi ensilumi. Autojen päällä oli liki 5cm korkea lumivaippa. Lumi oli kosteaa, koska ilma oli kuitenkin liian leuto pitääkseen sen kylmänä. Maassa lunta olikin ihan ohuelti, kun maa oli vielä niin lämmin kesän jäljiltä. Puiden oksilta märkä, raskas lumi putoili alas pieninä kasoina. Tämä ensilumi ei ollut tullut jäädäkseen vaan oli pikainen ensikosketus talveen. Viime syksynä ensilunta tuli roippeesti, niin että se oli yli pariviikkoa maassa ja sitä oli ihan kinoksittain.
Vaikka aurinko porotti eilen päivällä, silti lumi ei sulanut samantien. Varjoisten paikkojen lumi pysyi ja aurinkoisten suli kokonaan tai väheni. Silti tänäänkin ollut paikoitellen lunta. Tosin eilisen sulaneen lumen jälkeen tietyt tiet ovat jäätyneet. Ensi viikolle on kuitenkin luvattu lämmintä yli 10 astetta.
Isäntä herätti eilen aamulla, "nyt on satanut lunta. Nouse ylös." Kokosin itseni pystyyn ja herättelin Henrin. Poika oli tohkeissaan, kun vihdoinkin kauan odotettu lumi oli satanut. Tiesin, että lumi tulee sulamaan pois, joten pienentääkseni pojan pettymystä, kerroin ja selitin tämän olevan ensilumi, joka lähtee pois ennen oikeaa lunta. Nipsu ei ymmärtänyt lainkaan meidän hössötystä. Nipsu tuijotti vain, kuten aina, kun haluaa päästä ulos.
Kaivelin talvivaatteet ja -kengät kaapeista käytyäni ensin parvekkeella kokeilemassa, kuinka kylmää ulkona loppujen lopuksi oli.
Ulos päästyä Nipsukin havahtui ja älysi, että lunta oli tullut. Nipsu tunki kuonoa lumen alle, loikki ja maisteli lunta. Henri puolestaan hidasteli matkaa päiväkotiin tekemällä joka käänteessä lumipalloja.
Vietyäni Henrin päikkyyn palasin Nipsun kanssa metsän kautta kotiin. Annoin Nipsun juosta vapaana. Voi sitä iloa ja riemua. Nipsu juoksi ja loikki lumi pöllyten. Puista putoili märkiä lumikasoja Nipsun niskaan tämän juoksennellessa puiden seassa. Ravistus vain ja meno jatkui. Kotiin päästyä Nipsu oli aivan läkähtynyt vaikka olimme menneet ns.oikoreittiä.
Iltapäivällä lähtiessämme Henriä hakemaan, nappasin kameran mukaani. Aurinko paistoi, lumi kimalsi kosteudestaan huolimatta. Muutenkin ulkona oli niin kaunista. Aloin kaivata jo kovia kirpeitä paukkupakkasia, kuinka ihanaa silloin olisi kävellä koiran kanssa lumen narskuessa kenkien alla. Vaikka kyllä tähän kylmään kestää vielä tottua. Sen verta hyytävää tällainen nollakelikin jo on.
Päätin mennä Henrin päikylle metsän kautta. Siellä saisin parhaat kuvat. Nipsu parka joutui poseeraamaan vastoin tahtoaan.
Päikylle päästessämme pihassa oli lasten tekemä lumiukko. Voi kauhistuksen kanahäkki! Nipsu murisi ja hyökki. Lumiukko oli hyvin pelottava. Nipsu oli näemmä unohtanut nähneensä jo viime talvena lumiukkoja. Kävelin reippaasti lumiukon luo. Kosketin sitä enkä sanonut sanaakaan. Nipsu seurasi touhuani ja uskaltautui lopulta haistelemaan lumiukkoa. Lopulta Nipsun oli todettava, että lumiukko oli täysin vaaraton.
Haettuani Henrin, palasimme kotiin myös metsän kautta. Otin pojista yhteiskuvia. Pitäähän sitä koirasta ja sen omistajasta olla ensilumi kuvia :)
Yhdessä vaiheessa Nipsu yritti vielä ottaa mukaansa kaatuneen puun...
...olisi varmaan kotiin asti raahannut...
Sääli, että lumi sulaa pois. Toivottavasti pysyvä lumi tulee pian eikä vasta joulun jälkeen kuten viime vuosina on ollut...
Talvisia haukahduksia Nipsulta <3
Kommentit