Mun yksi päivän rutiineista on pyöriä netissä koirat.comin sivuilla ja bongasin tiistaina sieltä sitten ilmoituksen match show:sta, joka pidettäisiin lauantaina 6.10.-07. Siltä istumalta päätin, että vien Nipsun sinne. Ajatus tuntui koomiselta pohjimmiltaan, sillä eihän Nipsu ollut ikinä käynyt missään näyttelyssä saati sitä ei oltu opetettu kunnolla seisomaan ja ravaamaan sivulla. Tuo seuraaminen kun ei oikein luonnistu meiltä arjessa muuten kuin kävelyvauhdilla. Jos olen lisännyt vauhtia, Nipsu on unohtanut koko seuraamisen ja alkanut purra ja repiä remmiä.
Innoissani ideastani ilmoitin sitten isännälle, että saa toimia lauantaina kuskina match show:ta varten. Isäntä alkoi nauramaan. Häneltä oli turha odottaa uskoa ja luottamusta. Isäntä ilmoitti, että hän ei ainakaan tulisi paikanpäälle häpeämään Nipsun aiheuttamaa sirkusta. Kyydin saisimme kyllä.
Hauduttelin asiaa muutaman päivän ja pelko alkoi hiipiä minunkin mieleeni. Torstaina ilmoitin isännälle etten menisikään. Tähän vaikutti myös osaltaan se, että koirat.comin foorumilla osa ihmisistä puhui, että nykypäivävä on ollut paljon mätsäreitä, joihin sekarotuisia ei ole otettu ja muutama oli sitä mieltä että kun lauantain match show:n ilmoituksessa ei ollut erikseen mainintaa monirotuisten luokasta, se olisi vain rotukoirille. Keskustelu foorumilla kävi kiivaaksi ja minun päätökseni mätsäriin menosta horjui.
Perjantaina mieleni taas muuttui ja ajattelin, että no pirskatti mennään sitten edes paikanpäälle. Siellähän sitten näkee ovatko sekarotuisetkin tervetulleita ja miten sekopääksi Nipsu muuttuu. Pyysin mukaani henkiseksi tueksi ja avuksi isännän kaksossiskot, jotka lupasivat lähteä mukaan. Soittelin myös neuvoja Iinalta ja Tiibob's kennelin kasvattajalta, joka hyvä tuttavani.
Tytöt tulivat yöksi ja auttoivat Nipsun kaunistamisessa. Pesin Nipsun huolella (meni varmaan puoli pulloa pesuainetta) ja sen jälkeen Nipsu harjattiin. Vitsit pojasta tuli komea!
Lauantai aamuna aamulenkillä otin ensimmäisen kerran elämässä vierellä ravaamista. Hienosti meni. Jännitys lieveni heti hieman. Soitin myös viimehetken neuvot Iinalta. Lopulta lähdimme sitten kymmeneksi Kuljun koululle. Ilmoittautuminen alkoi silloin. Nipsu meni yli 1v isojen koirien luokkaan. Kehät alkoivat klo 11 ja ensin olivat vuorossa pennut. Koiria oli niin paljon, että isot pennutkin jaettiin sinisiin ja punaisiin samoin pikkupennut. Pentujen kehät kestivät puolitoista tuntia. Odottaminen oli tylsää ja kylmä tuli. Sää kun ei ollut mahdollisimman lämmin.
Nipsu riekkui koko sen puolentoista tunnin ajan lukuunottamatta muutamaa hetkeä. Rähisi uroksille, jopa pennuillekin välillä. Haukkui, ulisi ja riuhtoi remmissä. Kädet hiertyivät Nipsun pitelemisestä ja muutama ärräpääkin tuli koiralle sanottua. Välillä kävimme läheisellä hiekkakentällä harjoittelemassa sivulla ravaamista ja mikä parasta siellä oli muitakin harjoittelemassa samaa. Nipsu sai samalla hieman siedätystä toisiin koiriin, eikä liiemmin välittänyt niistä käskyn alla. Onneksi näytti siltä, etteivät muidenkaan koirat täydellisiä kehäkonkareita olleet. Osa oli vielä surkeampia kuin me :D Eikä Nipsu ollut kehän ulkopuolella ainoa räyhä ja riekkukalle ollut.
No vihdoin oli meidän vuoro. Meidät laitettiin punaisten kehään. Ikävä kyllä sinisten kehä oli ensin ja se tiesi lisää odottelua. Tässä kuvia siitä, kun tuomari katsasta Nipsua ensimmäisen kerran ennen kuin päättää laittaa meidät punaisiin. Tuomarin perustelu punaisiin laittamisesta oli Nipsun iloisuus. Olin revetä naurusta, mutta purin hammasta.
Nipsu oli yllättävän hienosti. Tosin meillä nyt näyttelyasennot olivat hakusessa. Antoi tuomarin kopeloida jne. Nipsu olisi kyllä mieluummin pussaillut tuomaria :) Nipsu ei edes häiriintynyt takana seisovasta vanhasta kultsu mummelista. Video osiossa pieni pätkä Nipsun ja kultsun kehäkierroksesta.
Sitten koitti punaisten kehä, missä olivat kaikki koirat. Minua hermostutti hieman. Punaisissa oli niin paljon uroksia. Yllätyksekseni Nipsu ei ollut moksiskaan edessä ja takana olevasta uroksesta. Tässä kuvia ja video-osiosta löytyy pätkä tästäkin.
Nipsu ei sijouttunut palkintopalleille. Hieman harmitti, mutta parasta oli kuitenkin kokemus ja se, että Nipsu oli ylittänyt odotukseni käytöksellään kehässä. Erittäin hyvä ensikertalaiseksi, jota ei edes ollut treenattu. Saisin näyttää isännälle ja appiukolle pitkää nenää, sillä sirkusta ei ollut syntynyt. Appiukkokin tuumasi saadessaan tietää mätsäristä, että ei sinne voi viedä noin huonosti koulutettuja koiria!
Omituisinta mätsärissä oli se, että tuomari ei lainkaan antanut arvostelua koirista. Ei sanonut mitään. Nipsusta ainoastaan, että oli avoin, iloinen ja rohkea koira. Voittajatkin osoitti vain sormella. Mietti pari sekuntia ja parhaan kohdalla ehkä 10 sekuntia. Tässä parhaat.
1. Amerikanstaffordshirenterrieri uros
2. Pk collie uros
3. Dobermann narttu (joka luokassa vanhin koira sijoittautui)
4. Newfoundlandinkoira uros
Lisäksi mielestäni mätsärin tuomarit olivat hyvin puolueellisia. Jokaikisen kehän parhaat olivat rotukoiria. Yksikään sekarotuinen ei sijoittautunut, vaikka moni oli nätimpi ja persoonallisempi. Koirat.comin foorumilaisten puheet taisivat olla totta... Tai sitten olen huono häviäjä :)
Tässä vielä kuvia kehän jälkeen.
Upea ja Komea Nipsuni <3
Ja minä ihte :) Iloinen handleri.
Tästä minulle ja Nipsulle urkenee ura. Alamme juosta jokaikisissä kissanristiäisissä ja ehkä joskus sijoutumme. Näette ja kuulette meistä vielä pitkään!
Innoissani ideastani ilmoitin sitten isännälle, että saa toimia lauantaina kuskina match show:ta varten. Isäntä alkoi nauramaan. Häneltä oli turha odottaa uskoa ja luottamusta. Isäntä ilmoitti, että hän ei ainakaan tulisi paikanpäälle häpeämään Nipsun aiheuttamaa sirkusta. Kyydin saisimme kyllä.
Hauduttelin asiaa muutaman päivän ja pelko alkoi hiipiä minunkin mieleeni. Torstaina ilmoitin isännälle etten menisikään. Tähän vaikutti myös osaltaan se, että koirat.comin foorumilla osa ihmisistä puhui, että nykypäivävä on ollut paljon mätsäreitä, joihin sekarotuisia ei ole otettu ja muutama oli sitä mieltä että kun lauantain match show:n ilmoituksessa ei ollut erikseen mainintaa monirotuisten luokasta, se olisi vain rotukoirille. Keskustelu foorumilla kävi kiivaaksi ja minun päätökseni mätsäriin menosta horjui.
Perjantaina mieleni taas muuttui ja ajattelin, että no pirskatti mennään sitten edes paikanpäälle. Siellähän sitten näkee ovatko sekarotuisetkin tervetulleita ja miten sekopääksi Nipsu muuttuu. Pyysin mukaani henkiseksi tueksi ja avuksi isännän kaksossiskot, jotka lupasivat lähteä mukaan. Soittelin myös neuvoja Iinalta ja Tiibob's kennelin kasvattajalta, joka hyvä tuttavani.
Tytöt tulivat yöksi ja auttoivat Nipsun kaunistamisessa. Pesin Nipsun huolella (meni varmaan puoli pulloa pesuainetta) ja sen jälkeen Nipsu harjattiin. Vitsit pojasta tuli komea!
Lauantai aamuna aamulenkillä otin ensimmäisen kerran elämässä vierellä ravaamista. Hienosti meni. Jännitys lieveni heti hieman. Soitin myös viimehetken neuvot Iinalta. Lopulta lähdimme sitten kymmeneksi Kuljun koululle. Ilmoittautuminen alkoi silloin. Nipsu meni yli 1v isojen koirien luokkaan. Kehät alkoivat klo 11 ja ensin olivat vuorossa pennut. Koiria oli niin paljon, että isot pennutkin jaettiin sinisiin ja punaisiin samoin pikkupennut. Pentujen kehät kestivät puolitoista tuntia. Odottaminen oli tylsää ja kylmä tuli. Sää kun ei ollut mahdollisimman lämmin.
Nipsu riekkui koko sen puolentoista tunnin ajan lukuunottamatta muutamaa hetkeä. Rähisi uroksille, jopa pennuillekin välillä. Haukkui, ulisi ja riuhtoi remmissä. Kädet hiertyivät Nipsun pitelemisestä ja muutama ärräpääkin tuli koiralle sanottua. Välillä kävimme läheisellä hiekkakentällä harjoittelemassa sivulla ravaamista ja mikä parasta siellä oli muitakin harjoittelemassa samaa. Nipsu sai samalla hieman siedätystä toisiin koiriin, eikä liiemmin välittänyt niistä käskyn alla. Onneksi näytti siltä, etteivät muidenkaan koirat täydellisiä kehäkonkareita olleet. Osa oli vielä surkeampia kuin me :D Eikä Nipsu ollut kehän ulkopuolella ainoa räyhä ja riekkukalle ollut.
No vihdoin oli meidän vuoro. Meidät laitettiin punaisten kehään. Ikävä kyllä sinisten kehä oli ensin ja se tiesi lisää odottelua. Tässä kuvia siitä, kun tuomari katsasta Nipsua ensimmäisen kerran ennen kuin päättää laittaa meidät punaisiin. Tuomarin perustelu punaisiin laittamisesta oli Nipsun iloisuus. Olin revetä naurusta, mutta purin hammasta.
Nipsu oli yllättävän hienosti. Tosin meillä nyt näyttelyasennot olivat hakusessa. Antoi tuomarin kopeloida jne. Nipsu olisi kyllä mieluummin pussaillut tuomaria :) Nipsu ei edes häiriintynyt takana seisovasta vanhasta kultsu mummelista. Video osiossa pieni pätkä Nipsun ja kultsun kehäkierroksesta.
Sitten koitti punaisten kehä, missä olivat kaikki koirat. Minua hermostutti hieman. Punaisissa oli niin paljon uroksia. Yllätyksekseni Nipsu ei ollut moksiskaan edessä ja takana olevasta uroksesta. Tässä kuvia ja video-osiosta löytyy pätkä tästäkin.
Nipsu ei sijouttunut palkintopalleille. Hieman harmitti, mutta parasta oli kuitenkin kokemus ja se, että Nipsu oli ylittänyt odotukseni käytöksellään kehässä. Erittäin hyvä ensikertalaiseksi, jota ei edes ollut treenattu. Saisin näyttää isännälle ja appiukolle pitkää nenää, sillä sirkusta ei ollut syntynyt. Appiukkokin tuumasi saadessaan tietää mätsäristä, että ei sinne voi viedä noin huonosti koulutettuja koiria!
Omituisinta mätsärissä oli se, että tuomari ei lainkaan antanut arvostelua koirista. Ei sanonut mitään. Nipsusta ainoastaan, että oli avoin, iloinen ja rohkea koira. Voittajatkin osoitti vain sormella. Mietti pari sekuntia ja parhaan kohdalla ehkä 10 sekuntia. Tässä parhaat.
1. Amerikanstaffordshirenterrieri uros
2. Pk collie uros
3. Dobermann narttu (joka luokassa vanhin koira sijoittautui)
4. Newfoundlandinkoira uros
Lisäksi mielestäni mätsärin tuomarit olivat hyvin puolueellisia. Jokaikisen kehän parhaat olivat rotukoiria. Yksikään sekarotuinen ei sijoittautunut, vaikka moni oli nätimpi ja persoonallisempi. Koirat.comin foorumilaisten puheet taisivat olla totta... Tai sitten olen huono häviäjä :)
Tässä vielä kuvia kehän jälkeen.
Upea ja Komea Nipsuni <3
Ja minä ihte :) Iloinen handleri.
Tästä minulle ja Nipsulle urkenee ura. Alamme juosta jokaikisissä kissanristiäisissä ja ehkä joskus sijoutumme. Näette ja kuulette meistä vielä pitkään!
Kommentit