Tosiaan tänään eksyimme Rantakoivistoon kyläilemään Jennin ja Raksun luo. Asiasta sovittiin jo etukäteen. Tarkoitus olisi alkaa yhdessä lenkkeilemään.
Raksu on sellainen 5kk vanha koikkaloikkakoipi koiruus. Raksun emä on labradorinnoutaja ja isä on suomen- ja venäjänajokoiran risteytys. Tältä näkemältä Raksusta tuskin tulee niin massiivista kuin Nipsu, enemmänkin sellainen kaponen ja korkeajalkainen.
Raksu 5kk
Nipsu 5kk
Jenni ja Raksu tulivat meitä vastaan. Aluksi Raksu hieman pelkäsi Nipsua, mikä ei tosin ihme ole, kun tuo Nipsu on niin kaaho. Raksulla tuli jännäpissa heti, kun päästin Nipsun haistelemaan. Sen jälkeen Raksu oli über innoissaan Nipsusta; veti ja kohkotti koko matkan Jennille.
Ensimmäiseksi juotiin kahvit, jotta Nipsu saisi levähtää lenkistä. Raksu olisi kovasti tahtonut leikkiä Nipsun kanssa, mutta Nipsu oli jostain kumman syystä hyvin apaattinen ja välinpitämätön vaikka muuten rakastaa riehua pentujen kanssa. Nipsu vain seistä toljotti pää kumarassa ja väisteli Raksun leikkiinkutsu yrityksiä. Raksu parka. Itseänikin harmitti Nipsun käytös suunnattomasti ja pelkäsin ettei koko reissun aikana leikkisi Raksun kanssa. Toisin kävi - onneksi!
Lähdettyämme ulos meno muuttui aivan täysin, kun vapaus koitti läheisellä nurmikentällä. Nipsu ja Raksu juoksivat kilpaa, tosin Raksu jäi pahasti kakkoseksi :)
Nurmikenttä oli aivan mahtava! Suuri kuin mikä. Juuri unelma koiran irtipitämiseen. Autoteitä ei ollut lähellä vain nurmikentän poikki menevä kävely/pyörätie.
Takaa-ajo leikin jälkeen pojat uskaltautuivat jo painimaan. Nipsu oli painissa niskanpäällä ja huvittavinta oli, kun Raksun kuikelo kaula mahtui lähes kokonaan Nipsun suuhun. Nipsu oli kuitenkin aika varovainen painimisessa. Ymmärsi varmaan Raksun olevan vielä pentu.
Törmäsimme nurmikentän päässä vanhaan mieheen ja hänen iäkkääseen uroskoiraansa. Sain napattua Nipsun kiinni, kun uros tupsahti salakavalasti kentälle. Koira oli irti. Kysyin mieheltä oliko koira kiltti ja hän vastasi myöntävästi. Päästin Nipsun haistelemaan. Kiltteydestä huolimatta Nipsu ja iäkäs uros rähähtivät toisilleen ja tappelu olisi tullut, ellen olisi ajoissa komentanut Nipsua.
Onneksi ukko ja koira jatkoivat matkaa ja Raksu ja Nipsu saivat jatkaa keskenänsä leikkimistä.
Sukelsimme nurmikentän laidassa olevien kuusien sekaan keppien toivossa ja löytyihän pari sopivaa. Toinen täytyi kyllä katkaista puusta. Kuusi parka.
Heittelimme koirille keppejä, mutta Raksu halusi aina saman, minkä Nipsu haki. Raksu roikkui Nipsun kepissä siinä toivossa, että Nipsu luovuttaisi sen hänelle.
Paluumatkalla pojat olivat väsyneitä takaa-ajo leikkeihin, mutta eivät painimiseen. Tällä kertaa Nipsu heittäytyi maahan ja antoi Raksun näykkiä ja pomppia päällänsä. Painiminen oli niin kivaa, etteivät koirat huomanneet kuinka minä ja Jenni olimme jo pitkällä edessäpäin menossa.
Ainoastaan ylitse lentävän lentokoneen ääni sai pojat havahtumaan kesken painimisen.
Menimme vielä toisille kahveille Jennin luo. Nipsu oli sisällä taas sama apaattinen itsensä ja väisteli Raksun leikkiinkutsu yrityksiä. Nipsu näytti jopa hampaita ja loksautti leukojaan Raksun naaman edessä, mutta ei se Raksun menoa hillinnyt.
Kahvien jälkeen koitti kotiinpaluun aika. Jenni ja Raksu lähtivät saattamaan meitä.
Toivottavasti tapaamme pian uudestaan.
Tässä vielä muutama muuten vaan onnistunut otos.
Raksu on sellainen 5kk vanha koikkaloikkakoipi koiruus. Raksun emä on labradorinnoutaja ja isä on suomen- ja venäjänajokoiran risteytys. Tältä näkemältä Raksusta tuskin tulee niin massiivista kuin Nipsu, enemmänkin sellainen kaponen ja korkeajalkainen.
Raksu 5kk
Nipsu 5kk
Jenni ja Raksu tulivat meitä vastaan. Aluksi Raksu hieman pelkäsi Nipsua, mikä ei tosin ihme ole, kun tuo Nipsu on niin kaaho. Raksulla tuli jännäpissa heti, kun päästin Nipsun haistelemaan. Sen jälkeen Raksu oli über innoissaan Nipsusta; veti ja kohkotti koko matkan Jennille.
Ensimmäiseksi juotiin kahvit, jotta Nipsu saisi levähtää lenkistä. Raksu olisi kovasti tahtonut leikkiä Nipsun kanssa, mutta Nipsu oli jostain kumman syystä hyvin apaattinen ja välinpitämätön vaikka muuten rakastaa riehua pentujen kanssa. Nipsu vain seistä toljotti pää kumarassa ja väisteli Raksun leikkiinkutsu yrityksiä. Raksu parka. Itseänikin harmitti Nipsun käytös suunnattomasti ja pelkäsin ettei koko reissun aikana leikkisi Raksun kanssa. Toisin kävi - onneksi!
Lähdettyämme ulos meno muuttui aivan täysin, kun vapaus koitti läheisellä nurmikentällä. Nipsu ja Raksu juoksivat kilpaa, tosin Raksu jäi pahasti kakkoseksi :)
Nurmikenttä oli aivan mahtava! Suuri kuin mikä. Juuri unelma koiran irtipitämiseen. Autoteitä ei ollut lähellä vain nurmikentän poikki menevä kävely/pyörätie.
Takaa-ajo leikin jälkeen pojat uskaltautuivat jo painimaan. Nipsu oli painissa niskanpäällä ja huvittavinta oli, kun Raksun kuikelo kaula mahtui lähes kokonaan Nipsun suuhun. Nipsu oli kuitenkin aika varovainen painimisessa. Ymmärsi varmaan Raksun olevan vielä pentu.
Törmäsimme nurmikentän päässä vanhaan mieheen ja hänen iäkkääseen uroskoiraansa. Sain napattua Nipsun kiinni, kun uros tupsahti salakavalasti kentälle. Koira oli irti. Kysyin mieheltä oliko koira kiltti ja hän vastasi myöntävästi. Päästin Nipsun haistelemaan. Kiltteydestä huolimatta Nipsu ja iäkäs uros rähähtivät toisilleen ja tappelu olisi tullut, ellen olisi ajoissa komentanut Nipsua.
Onneksi ukko ja koira jatkoivat matkaa ja Raksu ja Nipsu saivat jatkaa keskenänsä leikkimistä.
Sukelsimme nurmikentän laidassa olevien kuusien sekaan keppien toivossa ja löytyihän pari sopivaa. Toinen täytyi kyllä katkaista puusta. Kuusi parka.
Heittelimme koirille keppejä, mutta Raksu halusi aina saman, minkä Nipsu haki. Raksu roikkui Nipsun kepissä siinä toivossa, että Nipsu luovuttaisi sen hänelle.
Paluumatkalla pojat olivat väsyneitä takaa-ajo leikkeihin, mutta eivät painimiseen. Tällä kertaa Nipsu heittäytyi maahan ja antoi Raksun näykkiä ja pomppia päällänsä. Painiminen oli niin kivaa, etteivät koirat huomanneet kuinka minä ja Jenni olimme jo pitkällä edessäpäin menossa.
Ainoastaan ylitse lentävän lentokoneen ääni sai pojat havahtumaan kesken painimisen.
Menimme vielä toisille kahveille Jennin luo. Nipsu oli sisällä taas sama apaattinen itsensä ja väisteli Raksun leikkiinkutsu yrityksiä. Nipsu näytti jopa hampaita ja loksautti leukojaan Raksun naaman edessä, mutta ei se Raksun menoa hillinnyt.
Kahvien jälkeen koitti kotiinpaluun aika. Jenni ja Raksu lähtivät saattamaan meitä.
Toivottavasti tapaamme pian uudestaan.
Tässä vielä muutama muuten vaan onnistunut otos.
Kommentit