Tuossa
toukokuun toisella viikolla tupsahti Kake-veli kyläilemään. Johan oli
mahtavaa, kun velikulta leikki ja paini kanssani kuten aina ennenkin.
Edellisen kerran, kun Kake kävi ehdin jo pelästyä, että mokomaa vaivaa
jokin, kun se vain istua töllötti.
Minä ja Kake :)
Alkuun Kake suukotteli minua... liekö ikävöinyt minua?
Sitten oli leikkimisen vuoro. Meidän kohdalla se on painimista toisin kuin Sandran kanssa minä olen vain hippasilla. Mamma sanookin, että pojat on poikia.
Mä olen yleensä niskan päällä, kun olen muutenkin meistä se kookkaampi.
Ekan erän ratkettua, Kake ryhtyi maistelemaan luitani...
...siinä missä minä harjoittelin parvekevahtini virkaa.
Juuri, kun olin asettunut mukavasti partsin viileälle lattialle, Kake tuli anelemaan minua toiseen erään. No mikäs siinä. Voittaisin kuitenkin.
Toisessa erässä oli jo melkein tosi kyseessä. Ainakin minulla meinasi palaa päreet Kaken kanssa. No näittepä minun hienot taidon näytteet kuinka heitetään vastustaja voltilla selälleen :D
Voittaja! Siis minä :)
Sitten me jo lähdettiin ulos...
...missä nujakoimme samalla lailla...
...ja annettiin mammoillemme naurun aihetta, kun ratsastin Kaken selässä.
Ennen sisälle paluuta mamma halusi ikuistaa meidät nelijalkaiset Paula-tädin kanssa.
Sisällä matsasimme kolmannen erän...
...ja minä olin jälleen voittaja!
Koskakohan tuo Kake oppii, että minua on turha haastaa. Olen ylivoimainen :)
- Nipsu -
Kommentit