Keväisiä haukahduksia kaikille!
En ole pitkään aikaan itse tänne omia kuulumisiani kertonut. Nyt korjaan asian :)
Lauantaiaamuna iskä ja mamma heräsivät oudon jännittyneinä. Kiukuttelivat toisilleen ja olivat muutenkin kuin kissa psitoksissa. Ihmettelin kummasti, sillä yleensä nämä viikonloput, jolloin Henri oli poissa, olivat niin rauhallisia. Mamma oli puhelimen päässä koko ajan ja tenttasi koska he tulevat. Ihmettelin ketkä he?
Sitten mamma tokaisi, että nyt mennään ja vei minut ulos. Kauheaa kyytiä viereiselle kentälle, jossa vastaan tulivat Kati-täti ja pikkukoirat. Nyt ymmärsin, ketkä meille olivat tulossa. Pian tajusin mamman ja Kati-tädin jutuista, että pikkukoirat olivat tulossa meille yökylään.
Kati-tädin lähdettyä kauhutrio oli asettunut meille jo taloksi. Voih!
Mamma sulki meidät keittiöön ja aloitti jonkun ihme siivous-operaation pikkukoirien häkin vuoksi. Iskä kummasteli mamman touhuja ja samoin mummu, joka soitti mammalle: Miksi siivota, kun taloon tuli vain lisää koiria sotkemaan?
No mamma ei kuunnellut vaan päästeli ärräpäitä ja purkasi patoutumiansa siivotessaan sillä mölyävällä punaisella hökötyksellä. Minä olin vain helpottunut, kun sain olla keittiössä turvassa... Se "hökötys" ei ole parhaimpia ystäviäni.
Vapauden koittaessa Gina iski kiinni MINUN luihini ja hamstrasi ne heidän omaan häkkiinsä. Mokoma akka!
*Gina: Njam. Hurjan hyvää! Onni tulla tänne hoitoon :) *
Iskä lyöttäytyi sohvalle makoilemaan ja Coco käytti tilaisuuden hyväkseen ja meni MINUN iskäni hellittäväksi...
...ja Nemo lyöttäytyi MINUN iskän jalkoihin.
Mä aloin sitten kaluamaan luuta... Mokomat hylkäsivät minut ja jättivät huomiotta.
Sitten iskä lähti Markku-pappaa auttelemaan ja siitä omille asioilleen. Mamma vei meidät lenkille pikkusiskonsa Saijan kanssa. Käytiin oikein pitkä metsälenkki! Saatiin juoksennella vapaana sellaisella metsäpolulla ja vasta asutuksen nurkilla ottivat meidät uudelleen kiinni. Minä ja Nemo otettiin muutaman kerran matsia herruudesta. Minusta on niin hurjan hauskaa ärsyttää Nemoa, kun se on niin herkkä ja olevinaan niin paha.
Kyllä ne Gina ja Cocokin ottivat yhteen välillä. Ihmeen tiukkapipoisia akkoja! Varsinkin se Coco, kun yritin sen peppua vähän nuuskia ja mieli olisi tehnyt lipaistakin. Coco tuoksui niin hyvälle ;)
Metsälenkiltä kotiuduttuamme Saija tuli meille hetkeksi.
Coco uuvahti keittiöön, mistä olin hyvin mielissäni. Yksi poissa pelistä!
Gina valtasi häkin luineen... ja ärisi, jos joku edes kulki häkin ohitse.
Saijan lähdettyä Mamma laitteli keittiössä ruokaa itelle ja iskälle. Syötyään ne uuvahti ja nukahti päiväunille. Kinkesin viivana niiden väliin! Nemokin hyppäsi iskän ja mamman sänkyyn. Lopulta tytötkin löysi tiensä sinne. Siellä me nukuttiin kuolaposkella, kunnes havahduimme ovikellon ääneen. Kake-veli tupsahti kylään Rea-tädin kanssa. Paula-täti ei kerennyt jäämään, kun sen piti lähteä isänsä kanssa korjaamaan astianpesukonetta.
Mamma ja Rea-täti veivät meidät läheiseen metsään juoksemaan ja leikkimään. Kake ei oikein leikkinyt. Se arasteli noita pikkukoiria. Mokoma jänishousu! Eikä se oikein munkaan kanssa leikkinyt. Kai sillä oli huono päivä?
Meillä kotonakin Kake vaan istua möllötti, eikä leikkinyt yhtään! Normaalisti me aina juostaan matot rullalle ja painitaan niin, että karvat pöllyää. Ehkä seuraavan kerran Kake on taas normaali...
Kaken lähdettyä iskä ja mamma pakkasi pikkukoirien häkin auton takaloossiin ja mä jo ehdin toivoa, että ne lähtee kotiin, mutta ei! Me lähdettiinkin koko perhe. Menimme Annalaan Päivi-mummolle ja Jouni-papalle saunomaan.
Siellä ne otti avosylin meidät vastaan ja hellitteli meitä. Mä tietenkin puskin joka väliin, ettei ne rääpäleet saaneet kaikkea huomiota.
Anna-täti oli häipynyt Vesviin ja Emilia-täti oli kaupungissa touhottamassa. Annika-täti ja Mika-setä olivat vain vanhusten kanssa kotona.
Annika ja mamma veivät meidät saunomisen jälkeen viereiseen metsään juoksentelmaan.
Minä ja Nemo tsekattiin ensin kulmakunnan tyttöjen tuoksut ennen kuin liityttiin tyttöjen leikkeihin...
Gina ja Coco leikki kilpajuoksua. Alussa minä olin altavastaaja, kun minulla kestää tovi ennen kuin saan vauhtini kiihtymään. Lopulta olin Cocoa ja Nemoa nopeampi, mutta Ginalle hävisin :(
Mamma pisti Annika raukan poseeraamaan tyttöjen kanssa. Luulenpa Annikan olleen loppujen lopuksi mielissään, kun sai olla mallina... *hih*
Sillä välin Nemo rymysi kuolleiden kuusien alla. Nemo taisi muistaakseni pudota, johonkin kuoppaan :D
Kivikkoisen metikön jälkeen tuli aukea, jonka takana oli jyrkkä alamäki.
Mamma ja Annika heittelivät meille keppejä sinne alas ja me juostiin niitä hakemassa. Minä taisin saada kaikki kepit :)
Annika kävi myös mäen pohjalla.
Annikan mäen nouseminen oli kyllä hassua katseltavaa ;)
Lopulta lähdettiin takaisinpäin, kun mamma sanoi Päivi-mummon odottavan heitä kahville.
Gina sai paluu matkalla jonkin ihme kohtauksen ja juoksi hulluna sinne tänne ja edestakaisin.
Mä olin aivan naatti metsälenkistä.
Mamma ikuisti Kati-tätiä varten Ginan upeasti kiven päällä.
Annika palkitsi meidät lopuksi mallikkaasta käytöksestä metsälenkillä.
Kahvittelun jälkeen Päivi-mummu hellitteli meitä ennen kuin suuntasimme takaisin kotiin.
Pikkuwuffet matkusti kotiin häkissä ja mä sain rötköttää takapenkillä yksin. Ah, mikä autuus!
Kotona Nemoon, Ginaan ja minuun iski väsymys...
Ainoastaan Coco valvoi. Se vahti meidän ulko-ovea tunkeilijoilta.
Muutaman tunnin levon jälkeen me nelijalkaiset valpastuimme ja mamma vei meitä ulos. Päästyämme takaisin sisälle, Gina ja Coco alkoivat äristä toisilleen. Kaikki oli oikeastaan Cocon syytä. Se oli koko päivän ollut ihmeen kärttyinen. Liekö sen syy, että sillä oli naistenpäivät. Lopulta tilanne paisui siihen, että Gina tikkasi Cocoa korvaan... Tietokone tuolikin lenteli sen seurauksena...
Ensin oli pieni läpi mennyt reikä Cocon korvalehdessä, josta pursusi yllättävän paljon verta. Innokkaana lähihoitajana mamma paikkasi sen... Mielestäni pikemminkin paketoi koko Cocon :D
Coco rimpuili siteen irti ja tuloksena oli Leijona Kuningas look! Aika magee, vai mitä?
Mamma telkesi Cocon yksinään häkkiin yöksi, jottei Coco sotkisi meidän kotia kokonaan vereen.
Seuraavana aamuna veri oli kuivunut Cocon päähän ja iskä päätti viedä Cocon pesulle. Mamma kyllä varoitteli iskää, että korvan haava voi ruveta uudestaan vuotamaan, mutta eihän iskä kuunnellut.
Coco sai oikein shampoo pesun...
...mistä ei liiemmin tuntunut nauttineen, kun ravisti itseään niin vimmatusti, mikä sai haavan aukeamaan ja mamman oli pakko teljetä Coco jälleen häkkiin.
Coco näytti häkissä surkealta. Ihmetteli, mitä pahaa oli tehnyt ja aneli Nemoa vapauttamaan hänet piinasta.
Minua ja Kikiä ei liiemmin surettanut Cocon kohtalo.
Puolen päivän jälkeen mamma ja iskä veivät meidät viimeiselle lenkille ennen Henrin kotiin tuloa. Sitä paitsi pikkukoiriakin oltiin piakkoin tulossa hakemaan.
Mamma ja iskä veivät meidät lenkille pururadan läheiselle polulle.
Coco nautiskelee löytämäänsä keppiä :p
Iskän taidonnäytteet kepin heitosta ;)
Ja meidän taidonnäytteet vauhdikkaasta kepin noudosta ;)
Lenkiltä palattuamme Kiki iski mammalla silmää.
- Teidän luona on niin mukavaa, että tulen toistekin.
Neljän aikoihin mamma ja iskä heittivät pikkuwuffet ja Kati-tädin kotiin. Mamma ja Henri jatkoivat siitä matkaa Alisan syntymäpäiville ja iskä palasi kotiin minun seuraksi.
Kyllä oli mukava viikonloppu pitkästä aikaa.
- Nispe -
En ole pitkään aikaan itse tänne omia kuulumisiani kertonut. Nyt korjaan asian :)
Lauantaiaamuna iskä ja mamma heräsivät oudon jännittyneinä. Kiukuttelivat toisilleen ja olivat muutenkin kuin kissa psitoksissa. Ihmettelin kummasti, sillä yleensä nämä viikonloput, jolloin Henri oli poissa, olivat niin rauhallisia. Mamma oli puhelimen päässä koko ajan ja tenttasi koska he tulevat. Ihmettelin ketkä he?
Sitten mamma tokaisi, että nyt mennään ja vei minut ulos. Kauheaa kyytiä viereiselle kentälle, jossa vastaan tulivat Kati-täti ja pikkukoirat. Nyt ymmärsin, ketkä meille olivat tulossa. Pian tajusin mamman ja Kati-tädin jutuista, että pikkukoirat olivat tulossa meille yökylään.
Kati-tädin lähdettyä kauhutrio oli asettunut meille jo taloksi. Voih!
Mamma sulki meidät keittiöön ja aloitti jonkun ihme siivous-operaation pikkukoirien häkin vuoksi. Iskä kummasteli mamman touhuja ja samoin mummu, joka soitti mammalle: Miksi siivota, kun taloon tuli vain lisää koiria sotkemaan?
No mamma ei kuunnellut vaan päästeli ärräpäitä ja purkasi patoutumiansa siivotessaan sillä mölyävällä punaisella hökötyksellä. Minä olin vain helpottunut, kun sain olla keittiössä turvassa... Se "hökötys" ei ole parhaimpia ystäviäni.
Vapauden koittaessa Gina iski kiinni MINUN luihini ja hamstrasi ne heidän omaan häkkiinsä. Mokoma akka!
*Gina: Njam. Hurjan hyvää! Onni tulla tänne hoitoon :) *
Iskä lyöttäytyi sohvalle makoilemaan ja Coco käytti tilaisuuden hyväkseen ja meni MINUN iskäni hellittäväksi...
...ja Nemo lyöttäytyi MINUN iskän jalkoihin.
Mä aloin sitten kaluamaan luuta... Mokomat hylkäsivät minut ja jättivät huomiotta.
Sitten iskä lähti Markku-pappaa auttelemaan ja siitä omille asioilleen. Mamma vei meidät lenkille pikkusiskonsa Saijan kanssa. Käytiin oikein pitkä metsälenkki! Saatiin juoksennella vapaana sellaisella metsäpolulla ja vasta asutuksen nurkilla ottivat meidät uudelleen kiinni. Minä ja Nemo otettiin muutaman kerran matsia herruudesta. Minusta on niin hurjan hauskaa ärsyttää Nemoa, kun se on niin herkkä ja olevinaan niin paha.
Kyllä ne Gina ja Cocokin ottivat yhteen välillä. Ihmeen tiukkapipoisia akkoja! Varsinkin se Coco, kun yritin sen peppua vähän nuuskia ja mieli olisi tehnyt lipaistakin. Coco tuoksui niin hyvälle ;)
Metsälenkiltä kotiuduttuamme Saija tuli meille hetkeksi.
Coco uuvahti keittiöön, mistä olin hyvin mielissäni. Yksi poissa pelistä!
Gina valtasi häkin luineen... ja ärisi, jos joku edes kulki häkin ohitse.
Saijan lähdettyä Mamma laitteli keittiössä ruokaa itelle ja iskälle. Syötyään ne uuvahti ja nukahti päiväunille. Kinkesin viivana niiden väliin! Nemokin hyppäsi iskän ja mamman sänkyyn. Lopulta tytötkin löysi tiensä sinne. Siellä me nukuttiin kuolaposkella, kunnes havahduimme ovikellon ääneen. Kake-veli tupsahti kylään Rea-tädin kanssa. Paula-täti ei kerennyt jäämään, kun sen piti lähteä isänsä kanssa korjaamaan astianpesukonetta.
Mamma ja Rea-täti veivät meidät läheiseen metsään juoksemaan ja leikkimään. Kake ei oikein leikkinyt. Se arasteli noita pikkukoiria. Mokoma jänishousu! Eikä se oikein munkaan kanssa leikkinyt. Kai sillä oli huono päivä?
Meillä kotonakin Kake vaan istua möllötti, eikä leikkinyt yhtään! Normaalisti me aina juostaan matot rullalle ja painitaan niin, että karvat pöllyää. Ehkä seuraavan kerran Kake on taas normaali...
Kaken lähdettyä iskä ja mamma pakkasi pikkukoirien häkin auton takaloossiin ja mä jo ehdin toivoa, että ne lähtee kotiin, mutta ei! Me lähdettiinkin koko perhe. Menimme Annalaan Päivi-mummolle ja Jouni-papalle saunomaan.
Siellä ne otti avosylin meidät vastaan ja hellitteli meitä. Mä tietenkin puskin joka väliin, ettei ne rääpäleet saaneet kaikkea huomiota.
Anna-täti oli häipynyt Vesviin ja Emilia-täti oli kaupungissa touhottamassa. Annika-täti ja Mika-setä olivat vain vanhusten kanssa kotona.
Annika ja mamma veivät meidät saunomisen jälkeen viereiseen metsään juoksentelmaan.
Minä ja Nemo tsekattiin ensin kulmakunnan tyttöjen tuoksut ennen kuin liityttiin tyttöjen leikkeihin...
Gina ja Coco leikki kilpajuoksua. Alussa minä olin altavastaaja, kun minulla kestää tovi ennen kuin saan vauhtini kiihtymään. Lopulta olin Cocoa ja Nemoa nopeampi, mutta Ginalle hävisin :(
Mamma pisti Annika raukan poseeraamaan tyttöjen kanssa. Luulenpa Annikan olleen loppujen lopuksi mielissään, kun sai olla mallina... *hih*
Sillä välin Nemo rymysi kuolleiden kuusien alla. Nemo taisi muistaakseni pudota, johonkin kuoppaan :D
Kivikkoisen metikön jälkeen tuli aukea, jonka takana oli jyrkkä alamäki.
Mamma ja Annika heittelivät meille keppejä sinne alas ja me juostiin niitä hakemassa. Minä taisin saada kaikki kepit :)
Annika kävi myös mäen pohjalla.
Annikan mäen nouseminen oli kyllä hassua katseltavaa ;)
Lopulta lähdettiin takaisinpäin, kun mamma sanoi Päivi-mummon odottavan heitä kahville.
Gina sai paluu matkalla jonkin ihme kohtauksen ja juoksi hulluna sinne tänne ja edestakaisin.
Mä olin aivan naatti metsälenkistä.
Mamma ikuisti Kati-tätiä varten Ginan upeasti kiven päällä.
Annika palkitsi meidät lopuksi mallikkaasta käytöksestä metsälenkillä.
Kahvittelun jälkeen Päivi-mummu hellitteli meitä ennen kuin suuntasimme takaisin kotiin.
Pikkuwuffet matkusti kotiin häkissä ja mä sain rötköttää takapenkillä yksin. Ah, mikä autuus!
Kotona Nemoon, Ginaan ja minuun iski väsymys...
Ainoastaan Coco valvoi. Se vahti meidän ulko-ovea tunkeilijoilta.
Muutaman tunnin levon jälkeen me nelijalkaiset valpastuimme ja mamma vei meitä ulos. Päästyämme takaisin sisälle, Gina ja Coco alkoivat äristä toisilleen. Kaikki oli oikeastaan Cocon syytä. Se oli koko päivän ollut ihmeen kärttyinen. Liekö sen syy, että sillä oli naistenpäivät. Lopulta tilanne paisui siihen, että Gina tikkasi Cocoa korvaan... Tietokone tuolikin lenteli sen seurauksena...
Ensin oli pieni läpi mennyt reikä Cocon korvalehdessä, josta pursusi yllättävän paljon verta. Innokkaana lähihoitajana mamma paikkasi sen... Mielestäni pikemminkin paketoi koko Cocon :D
Coco rimpuili siteen irti ja tuloksena oli Leijona Kuningas look! Aika magee, vai mitä?
Mamma telkesi Cocon yksinään häkkiin yöksi, jottei Coco sotkisi meidän kotia kokonaan vereen.
Seuraavana aamuna veri oli kuivunut Cocon päähän ja iskä päätti viedä Cocon pesulle. Mamma kyllä varoitteli iskää, että korvan haava voi ruveta uudestaan vuotamaan, mutta eihän iskä kuunnellut.
Coco sai oikein shampoo pesun...
...mistä ei liiemmin tuntunut nauttineen, kun ravisti itseään niin vimmatusti, mikä sai haavan aukeamaan ja mamman oli pakko teljetä Coco jälleen häkkiin.
Coco näytti häkissä surkealta. Ihmetteli, mitä pahaa oli tehnyt ja aneli Nemoa vapauttamaan hänet piinasta.
Minua ja Kikiä ei liiemmin surettanut Cocon kohtalo.
Puolen päivän jälkeen mamma ja iskä veivät meidät viimeiselle lenkille ennen Henrin kotiin tuloa. Sitä paitsi pikkukoiriakin oltiin piakkoin tulossa hakemaan.
Mamma ja iskä veivät meidät lenkille pururadan läheiselle polulle.
Coco nautiskelee löytämäänsä keppiä :p
Iskän taidonnäytteet kepin heitosta ;)
Ja meidän taidonnäytteet vauhdikkaasta kepin noudosta ;)
Lenkiltä palattuamme Kiki iski mammalla silmää.
- Teidän luona on niin mukavaa, että tulen toistekin.
Neljän aikoihin mamma ja iskä heittivät pikkuwuffet ja Kati-tädin kotiin. Mamma ja Henri jatkoivat siitä matkaa Alisan syntymäpäiville ja iskä palasi kotiin minun seuraksi.
Kyllä oli mukava viikonloppu pitkästä aikaa.
- Nispe -
Kommentit