Tänään on tasan viikko siitä, kun kävin eläinlääkärissä.
Mamman mukaan musta on tullut täysin kooho sen jälkeen, kun aloin saamaan kipulääkkeitä jalkojen takia. En kuulemma osaa varoa jalkojani, jotka nyt tarvitsevat lepoa... Minkäs mä sille mahdan, että nyt kun jalkoihin ei satu, voin painaa tuhatta ja sataa... Mä oon viriili nuori mies ja aikamoinen seikkailija! Mua ottaa pattiin, kun en pääse kunnon lenkeille... Mamma yrittää korvata sitä rakentelemalla mulle sellasia namunpiilotusleluja, joitten pitäs kuulemma väsyttää mua... Nuo kaksjalkaset sanoo niitä joiksikin älyleluiksi. Mä oon kyllä niin viisas (itsekehu haisee), että ratkaisen joka ikisen lelun mennen tullen... Eikä ne mua väsytä. Ne on niin iisejä. Vähän tuuppaan tassulla ja käytän hampaita, niin johan ne piilotetut namit tupsahtaa esille.
Sit mä oon tajunnu, ettei ne verkkoaidat meän takapihalla enää pidättele mua. Harmittaa, kun en oo jo aiemmin tajunnu. Mun tarvii vaan hiukka ponnistaa, niin johan loikkaan kepeästi yli. Ja kuten noi kakslahkeiset sanoo, niin aidan takana ruoho on todellakin vihreämpää. Paitsi, että nyt maassa on sellasta siistii valkosta juttuu, jota sanotaan lumeksi. Sitä on paljon helpompi kaivella ja pöllyytellä ku multaa. Ja siä aidan takana tapahtuu paljon enemmän kuin kotona ja takapihalla. Siä kulkee jatkuvasti ihmisiä, joita musta on ihana pelotella... haukun ja näytän hampaita. Sit mun niskakarvat hieman pöyhistyy. Oon aikas hurja!
Mun naisellakin on nyt ne kuuluisat NE päivät, joita mamma ja Iina-täti on odottaneet kauan. Ja siitäkös mun pää onkin pyörällä. Vähäks ois siistii vähän telmiä Sandran kans ja saada karvaisia vauvoja. Sandra on niin hottis mimmi ja niin kaunis. Sillä on aina sellaset mageet pinnitkin päässä. Mä oon ihan sulaa vahaa sen naisen rinnalla. *pus pus - slurps slurps*
Mut nyt mun täytyy mennä.
-Nipsu-
P.S.Tuli pissihätä...
P.S.2. Mamma sanoo, ettei oo terveen koiran merkki, jos syö omaa häntäänsä. Mut hei, en mä sitä syö. Mä saalistan mun häntää!!!
Mamman mukaan musta on tullut täysin kooho sen jälkeen, kun aloin saamaan kipulääkkeitä jalkojen takia. En kuulemma osaa varoa jalkojani, jotka nyt tarvitsevat lepoa... Minkäs mä sille mahdan, että nyt kun jalkoihin ei satu, voin painaa tuhatta ja sataa... Mä oon viriili nuori mies ja aikamoinen seikkailija! Mua ottaa pattiin, kun en pääse kunnon lenkeille... Mamma yrittää korvata sitä rakentelemalla mulle sellasia namunpiilotusleluja, joitten pitäs kuulemma väsyttää mua... Nuo kaksjalkaset sanoo niitä joiksikin älyleluiksi. Mä oon kyllä niin viisas (itsekehu haisee), että ratkaisen joka ikisen lelun mennen tullen... Eikä ne mua väsytä. Ne on niin iisejä. Vähän tuuppaan tassulla ja käytän hampaita, niin johan ne piilotetut namit tupsahtaa esille.
Sit mä oon tajunnu, ettei ne verkkoaidat meän takapihalla enää pidättele mua. Harmittaa, kun en oo jo aiemmin tajunnu. Mun tarvii vaan hiukka ponnistaa, niin johan loikkaan kepeästi yli. Ja kuten noi kakslahkeiset sanoo, niin aidan takana ruoho on todellakin vihreämpää. Paitsi, että nyt maassa on sellasta siistii valkosta juttuu, jota sanotaan lumeksi. Sitä on paljon helpompi kaivella ja pöllyytellä ku multaa. Ja siä aidan takana tapahtuu paljon enemmän kuin kotona ja takapihalla. Siä kulkee jatkuvasti ihmisiä, joita musta on ihana pelotella... haukun ja näytän hampaita. Sit mun niskakarvat hieman pöyhistyy. Oon aikas hurja!
Mun naisellakin on nyt ne kuuluisat NE päivät, joita mamma ja Iina-täti on odottaneet kauan. Ja siitäkös mun pää onkin pyörällä. Vähäks ois siistii vähän telmiä Sandran kans ja saada karvaisia vauvoja. Sandra on niin hottis mimmi ja niin kaunis. Sillä on aina sellaset mageet pinnitkin päässä. Mä oon ihan sulaa vahaa sen naisen rinnalla. *pus pus - slurps slurps*
Mut nyt mun täytyy mennä.
-Nipsu-
P.S.Tuli pissihätä...
P.S.2. Mamma sanoo, ettei oo terveen koiran merkki, jos syö omaa häntäänsä. Mut hei, en mä sitä syö. Mä saalistan mun häntää!!!
Kommentit