Mulla on maailman ihanin mamma.
Mamma antaa mulle isännältä salaa aina kaikkee hyvää niitten pahojen kuivanappuloitten sekaan. Mun herkkua on nakki! Se on hurjan hyvää...
Sit mamma tuo mulle aina sillon tällön jostain muovipussillisen kaikkia erilaisia hyviä luita. Mamma on paras. Ja namit, mitä mamma antaa mulle palkaks, kun teen jotain älyttömiä temppuja hyvin, on maailman parhaita. Mistähän mamma niitä löytää? Ja ne älyttömät temput on mamman mukaan opittu Taina Auran koirakoulussa. Koirakoulussa meistä koirista tulee kuulemma yhteiskuntakelpoisia. Mitähän sekin mahtaa tarkoittaa? Onkohan ihmisillekin jotain sellaista koulua?
Mut oudointa mammassa on sen kiero huumorintaju. Mä en osaa selittää sitä, mutta tässä muutama kuva, niin ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan!?

237579.jpg
Eilen illalla mamma puki mulle Henrin maastovermeet päälle ja sit se nauroi Iinan kanssa et mä oon muka joku sotilaskoira. Onneks isi ymmärsi mua ja käski mammaa ottaan multa ne kaameet kledjut pois.

237580.jpg
Mä olin niin nöyryytetty. En kyllä näyttäny sitä mammalle.

Sit mamma häiritsee mua aina sillon kun mä nukun. Se ottaa musta kuvia semmosella harmaalla laatikolla. Siinä harmaassa laatikossa välähtää aina sellanen kirkas valo, mikä häiritsee mun nukkumista. Seuraavana päivänä mamma aina kattelee niitä kuvia ja naureskelee kuinka lutunen mä oon. Mitähän se lutunenkin tarkoittaa??? Ei kuulostaa ainakaan kovin miehiseltä...

236111.jpg
Ekaks mamma ottaa kuvan ihan kiitettävän kaukaa, mikä ei sinänsä häiritse mua...

236115.jpg
...sit se tulee sen harmaan laatikkonsa kanssa aina vaan lähemmäksi...

236117.jpg
...ja lähemmäksi, kunnes on mun nassussa kiinni. Sit mulla palaa hihat...

236120.jpg
...ja kömmin ylös puolikuolleena.. Ottakoot mokoma kuvansa.

Että sellainen se mun mamma on. Onks muilla yhtä omituisia mammoja?

Terkuin Nipsu